Kilon panos ja jätkän räkä

Monet kirjallisuuskriitikot aiheesta kuvailevat Lehväslaihon sotaa infernoksi – eikä suotta. Alla kirjasta Kuoleman suo jopa kliseinen katkelma, joka kertoo paitsi sodan tappotyön onnistumisesta, niin myös onnistumisen kontroversiaalista vastenmielisyydestä.

Synkästä metsästä ne iskeytyivät eteenpäin, ja venäläiset juoksivat ja ampuivat mäen itäpuolen kuusikossa.

Mutta venäläisiä kaatui sissihurjien tulituksessa kuin keiloja.

Remes paiskasi, tai pikemminkin pudotti kilon panoksen hyökkääjien sekaan ja toinen panos perään samaan aikaan kun Viro linkosi kaksi kilon panostaan. Jyrisi ja paukkuin kuin tykistökeskityksessä ja lisäksi nämä kaksi hurjaa ampuivat konepistooleilla lippaita tyhjiksi. Toinen lipas loppui ja neljäskin ammuttiin loppuun ja konepistoolit olivat kuumia kuin ahjosta temmattuja.

Venäläisiä tuli takaa ja yhä niitä kuoli – kompuroi ja haavoittui ja sitten ampuminen loppui, kuin Lapinmaa olisi jälleen juonut liikaa verta… Kuului juoksun ääntä, Remes lasketti jälleen lippaan loppuun ja sitten täysi hiljaisuus.

Kivikossa huohotti kaksi hurjaa. Ylikersantti vaihtoi lippaan. Metsäkytät kuunteli ja teräs vähän kolahti teräkseen.

– Niitä perkeleitä on tuolla alhaalla yhä. Ja hitto, käteni vapisee, mutta kukaan ei näe, onneksi. Ja nyt minä vapisen kokonaan kuin jätkän räkä tuulessa, en ole ennen kokenut, mutta olen nähnyt ja haistanut taasen liikaa verta.

Remes oli polvillaan kiven suojassa ja oksensi.

– Minä menin taasen sen helvetin kynnyksen yli, täällä verta vuotaa ja kuolema kulki.

~ Kirjoittanut timomj : 14 syyskuun, 2010.