Isku ei lannista, vaan kovettaa sissin hurjaksi soturiksi

Kesti ei antaudu sotavangiksi, vaan häikäilemättömästi karkaa hänet vanginneelta partiolta. Verissäpäin tämä sodan kovettama sissi osoittaa sotasyksynä 1943 kuinka Lapin korvessa pärjää vain nopein. Ote kirjasta Sallasta itään. Erityisesti minua viehättää tässä Kestin koveneminen tiukan tilanteen edessä ”hurjaksi sissiksi” – periksi ei anneta…

Venäläinen upseeri antoi käskyn ja raju isku takaa heitti sissin sammaliin polvilleen. Jos joku toinen sissi olisi nähnyt tämän, hän olisi tiennyt, ettei isku miestä lannista vaan kovettaa hurjaksi soturiksi.

Lyöjä oli suurikokoinen korsto, joka naureskeli, ja Kesti tiesi, että se saatana iskisi jälleen. Jussi Kesti nousi heti istumaan ja silmissä säkenöi kipu. Venäläinen potkaisi ja Kestin Jussi kierähti sivuun ja samassa potkija näytti sissiä aseellaan mahaan.

Kesti nousi ylös kuin vieterillä ja puukko tupesta, joka oli remmillä jalassa kiinni. Nyt sissi heittäytyi selin olevaan upseeriin kiinni – isku ja raju veto. Upseeri lyhistyi äskeisen lyöjän päälle, kun tämä oli nousemassa kauhuissaan ylös. Vääpeli hyppäsi sekapäisenä kiven viereen ja ampui. Mies kaatui kolmen metrin päähän ja suu jäi auki. Takaa ammuttiin ja laukaus lämähti kiveen, Kesti ampui tämänkin sotilaan ja neljäs jo juoksi. Jussi hyppäsi konepistooliin kiinni ja tulitti. Juoksija lennähti suon päähän ja samalla sissivääpeli lysähti hervottomana istumaan, kaatui selälleen ja suusta kuului:

– Voi paska, tätä ei kukaan usko.

~ Kirjoittanut timomj : 16 kesäkuun, 2010.