Kersantti Kauko Aulanko Sotkan ampujana Poventsan tiellä
Kärki etenee kohti Stalinin kanavaa ja valtaa Poventsan kolmella vaunulla ja kourallisella Laguksen raudanlujia jääkäreitä. Kohtaus kirjasta ‘Sotkalla sodassa’. Päivä on 6/12/1941 kun majuri Häkkinen lähettää kello 22:30 viestin kenraali Lagukselle: -Poventsa vallattu.
Takanamme käytiin veristä lähitaistelua. Venäläiset olivat tien pohjoispuolella ja vastapäätä jääkärit. Ammuin heti viisi lipasta tyhjiin peekoolla ja sitten kokeilin ojaan kranaattia. Jälki oli kamalaa, ruumiiden kappaleet lensivät tulen ja savun seassa metsään. Sitten ammuttiin ojaa auki metri metriltä ja samalla jääkärit pääsivät vuoren rinteen ylös ja kieputtivat hetken konepistooleitaan ja heittelivät tien yli käsikranaatteja.
Ammunta loppui.
Kuolleita ja verta kaikkialla ja haavoittuneet yrittivät ryömiä rotkosta tielle, mutta loppu tuli lumeen ja pakkaseen ja äkkiä jäätyviin verilammikohin.
- Sota saatana, sanoin ääneen, mutta Niittylä oli hiljaa.
- Eteenpäin, perkele. Tämä on luutnantti Liukkosen käsky…
Heinon Lauri oli kumman hiljainen. Hän sanoi myöhemmin, että näki joka mutkassa lentäviä enkeleitä, jotka soittivat pitkillä torvillaan Porilaisten marssia.
Olimme hyökänneet tulen, veren, kuoleman, savun, ja paskankin läpi ja olimme tavoitteessa käskyjen mukaan.
